Kunnat ja valvontaviranomaiset avainasemassa (palveluasumisen) lastensuojelun palvelumarkkinoiden kehittämisessä

Jotkut ehkä tietää ja muistaa, että olen ollut vuosien ajan kehittämässä lastensuojelupalvelujen laatua ja hankkimisen & myymisen osaamista. Tupu Holman kanssa olemme vieneet läpi 8 kk oppimisprosesseja, joissa on opeteltu tilaamista, tuottamista ja laadun varmistusta. Kirjoitimme 2003-2004 näistä myös neljä kirjaa, jotka taitavat olla edelleen kunnat.net- verkkokaupasta maksutta sähköisinä kirjoina saatavana (osana LASSO lastensuojelun laadun kehittämishanketta).  Osto- ja myyntikouluista kirjoitimme myös raportin, jossa kuvasimme koulutuskonseptin ja kokemuksemme (palaute oli kiittävää). Tämäkin raportti löytynee kunnat.net-sivustolta maksutta.

Viimeisin yhteinen tuotos syntyi LapsiARVI-hankkeessa 2009, jossa Tupu kirjasi tulokset lastensuojelupalvelujen laadun perusvaatimuksista, ns. LapsiARVI-kriteerit. Tämäkin julkaisu on maksutta saatavana kunnat.net-sivuston verkkokaupasta. Tuossa (ja aiemmissakin) kirjassa tuomme esille myös valvonnan kehittämisideoitamme. Aiemmissa blogeissani olen antanut loistavaa palautetta Valvivan kunnille antamista  lastensuojelun valvontaohjelmista ja omavalvontasuunnitelmien ohjeista (käytännössä laatukäsikirjan-sisältöisiä).

Järjestimme myös muutamina vuosina (taisi olla noin 2006/2007) lastensuojelun palvelumarkkinoiden osaamisen ja laadun kehittämiseksi valtakunnallisia konsensuskokouksia, joissa muotoilimme hyvän hankintaprosessin toimintakriteerit/linjaukset. Linjaukset saattavat löytyä edelleen kunnat.net-sivustolta.

Tammikuussa 2014 Kuntalehdessä kirjoitimme yhdessä Tuija Åstedtin kanssa kuntien hankintaosaamisesta erityispalveluissa, esimerkkinä tietenkin lastensuojelu.

Lastensuojelupalvelujen hankintaosaaminen ja hankintamenettelyt, sopimukset jne. kaikki kaipaavat edelleen kehittämistä varsinkin käyttäjäasiakkaan näkökulmasta, mutta myös palvelujen tuottajan näkökulmasta (pienten tuottajien asema markkinoilla esimerkiksi, markkinoiden monopolisoituminen pörssiyhtiöille ei ole kenenkään etu, sijaishuoltopalvelut pitäisi tuottaa mieluiten julkisen vallan omana toimintana ja avohuollon erilainen tukipalvelu kannattaa ostaa...).

Siksi oli niin ilahduttavaa lukea Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvityksen pohjalta tehtyjä kehittämisehdotuksia. Vaikka ne kiinnittyvät palveluasumista koskevaan alueeseen, voisi ihan samanlaiset parantamisehdotukset koskea lastensuojelupalveluja.

Lainaus tiedotteesta:

"Kunnat ja valvontaviranomaiset vaikuttavat omilla toimillaan merkittävästi palveluasumisen hankintamarkkinoiden toimivuuteen, todetaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) laatimassa Erityisryhmien palveluasumisen kilpailuolosuhteet ja kilpailun edistäminen -selvityksessä. Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) toimeksiannosta toteutettu selvitys sisältää kahdeksan toimenpide-ehdotusta markkinoiden toimivuuden edistämiseksi:

1. Päätöksenteon ja toiminnan läpinäkyvyyttä tulisi parantaa.Palvelujen rahoittajien, järjestäjien ja tuottajien erilaiset toimintakulttuurit ja läpinäkyvyyden puute haittaavat tällä hetkellä toimivien kilpailuolosuhteiden rakentumista.
2. Hoivapalveluja tarjoavien yritysten liiketoimintaosaamista tulisi kehittää.  Erityisesti tulisi tukea pienten palveluyritysten yrittäjyysosaamista.
3. Pienten yritysten pärjäämistä tarjouskilpailuissa tulisi edistää uudenlaisilla yhteistyömalleilla. Kuntien tapa soveltaa hankintalainsäädäntöä ja kilpailuttaa palvelut suosii tällä hetkellä suuria toimijoita. Pienten palvelutuottajien osaamista esimerkiksi yhteistarjousten teossa tulisi edistää.
4. Kuntien hankintaosaamista tulisi kehittää. Monet epätarkoituksenmukaisista ja kilpailua rajoittavista menettelyistä johtuvat selvityksen mukaan siitä, ettei kunnissa kiinnitetä riittävästi huomiota palveluntuottajien tasapuoliseen ja syrjimättömään kohteluun.
5. Palveluasumiseen kohdistuvaa kuntien strategista osaamista tulisi kehittää. Palveluasumisen järjestämiseen liittyvien kuntastrategioiden yhteys kuntien elinkeinopolitiikkaan on selvityksen mukaan heikko. Toimivan kilpailun näkökulmasta on tärkeää, että markkinoilla toimivat palvelujentuottajat tuntevat investointipäätöksiä tehdessään kuntien strategiset valinnat. Lyhytjänteisesti tehdyt hankintapäätökset kasvattavat kustannuksia ja johtavat epätarkoituksenmukaisten kilpailua rajoittavien sidosten syntymiseen.
6. Palvelusetelin hyödyntämisedellytyksiä tulisi parantaa.Palvelusetelin laajempi hyödyntäminen palveluasumisessa edistäisi tuottajien välistä kilpailua ja pienten toimijoiden osallistumista palvelujen tuotantoon. Palveluseteliä tulisi voida käyttää myös ARA-rahoitteisissa kohteissa.
7. Palveluasumisen valvontasäännösten soveltamista tulisi yhtenäistää.  Erityisryhmien palveluasumista koskevan sääntelyn suuri määrä ja monimutkaisuus edellyttävät nykyisin elinkeinonharjoittajilta sellaista asiantuntemusta, jota löytyy lähinnä vain suuremmilta palveluntuottajilta. Säännöksiä sovelletaan lisäksi vaihtelevasti.  ARA-rahoituksen ehdoksi asetettuja sääntöjä ei tulisi soveltaa sellaisenaan muihin palveluasuntojen rakennuttajiin; esteettömien ja turvallisten asuntoja rakentamisen perustaksi löytyy ohjeita muualtakin kuin ARAn säännöistä.
8. Julkisiin ja yksityisiin asumispalvelujen tuottajiin kohdistuvia valvontakäytäntöjä tulisi yhdenmukaistaa.  Yksityisen sektorin toimijoita valvotaan selvityksen mukaan aktiivisemmin kuin julkisen sektorin toimijoita. Valvontamenettelyjen taustalla vaikuttavista eriarvoisuutta ylläpitävistä ja luovista toimintatavoista tulisi päästä eroon, jotta kaikki palveluntuottajat olisivat säännösten ja valvonnan suhteen tasavertaisessa asemassa.

KKV:n selvitys liittyy TEM:n vuonna 2011 käynnistämään Hyvinvointiohjelma – HYVÄ -ohjelmaan, jonka tavoitteena on hoito- ja hoivapalvelualan työ- ja elinkeinopoliittinen kehittäminen Suomessa. Osa toimenpide-ehdotuksista koskee myös Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAa ja muita viranomaisia sekä alalla toimivia yrityksiä.

• Tutustu Erityisryhmien palveluasumisen kilpailuolosuhteet ja kilpailun edistäminen -selvitykseen
• Lue myös KKV:n tiedote 25.4.2014: Lupa- ja valvontakäytäntöjen epäyhtenäisyys haittaa yritysten edellytyksiä toimia markkinoilla

Lisätietoja selvityksestä: 
erikoistutkija Helena Tuorila, p. 029 505 3653, etunimi.sukunimi@kkv.fi

Lisätietoja HYVÄ-ohjelmasta:
kehitysjohtaja Ulla-Maija Laiho, p. 029 506 4907, etunimi.sukunimi@tem.fi

Laitan tähän linkin, josta pääsette lukemaan KKV:n tiedotteen

ja selvityksen ja ehdotukset (12.9.2014).